Kurkistus All Star cheerleadingiin Tirin siskosten kanssa

Me pohjoismaissa olemme tottuneet tietynlaiseen tyylisuuntaukseen cheerleadingissa. Pääsääntöisesti kilpailemme maailmanjärjestö ICU:n laatimien säännösten alla. Maailmalla kuitenkin vallitsee erilaisia tyylisuuntauksia, ja näistä yksi hyvin tunnettu ja seurattu suuntaus on All Star cheerleading, joka vallitsee erityisesti jenkeissä.

Saimme haastattelun kahdelta suomalaiselta siskokselta, joilla on kokemusta pohjoismaalaisen cheerleadingin lisäksi All Star cheerleadingista. Carissa ja Lumia Tiri omaavat molemmat noin 10 vuoden kokemuksen lajin parissa, josta 2 vuotta he ovat urheilleet Floridassa Boca Extreme nimisessä All Star seurassa vuosina 2015-2017. Jenkkeihin vei kielen ja kulttuurinnoppiminen sekä uusien kokemuksien saaminen.

Carissa, 17 vuotta, tämänhetkinen joukkue HAC Elite ja Team Finland Junior All-girl

Lumia, 13 vuotta, tämänhetkinen joukkue HAC Youth Elite

”Meidän naapurimme harrasti cheerleadingia ja Porvoolaisella FSC:llä oli mahdollisuus kokeilla lajia 3 kertaa veloituksetta. Meidän äitimme halusi mun ja meidän vanhemman siskomme menevän kokeilemaan lajia. Rakastuin lajiin heti ensimmäisissä treeneissä ja jäin tälle tielle.” - Carissa
 
Lumia aloitti mikroissa kun oli 3-vuotiaana iso sisarustensa perässä.
 
Siskokset huomasivat useita eroavaisuuksia All Star cheerleadingin ja pohjoismaalaisen cheerleadingin välillä. All Star cheerleadingissa kisoja oli huomattavasti enemmän ja niitä järjestettiin yleensä joka toinen viikonloppu, jolloin pitkät kisaputket olivat tyypillisiä. Kisoihin matkustettiin omilla kyydeillä, vaikka matkat olisivatkin olleet toisinaan pitkiä. Kisamatkoilla hotelleissa majoituttiin omien perheiden kanssa. Muutenkin vanhemmat olivat enemmän mukana ja he saattoivat olla seuraamassa kilpailujen lisäksi myös harjoituksia.

Carissa treenasi kahdessa eri kilpajoukkueessa samaan aikaan, joka ei Suomessa ole tavallista seurajoukkueissa. Joukkuekoot olivat pienempiä, eikä niissä ollut lainkaan varajäseniä. Urheilijat eivät itse valinneet mihin joukkueeseen karsisivat, vaan valmentajat tekivät päätökset. 
 
”Karsinnoissa keskityttiin akroon ja tanssiin, stuntteja ei tehty lainkaan. Joukkueen yhteisten treenien lisäksi urheilijoilla oli pakollinen akrotreeni kerran viikossa. Seura järjesti monta kertaa viikossa vapaavuoroja, jossa vapaa akron harjoittelu oli mahdollista. Vuoroilla oli myös valmentajia antamassa akrobatiaohjausta.” 
 
Akrobatiaan panostaminen näkyy All Star cheerleadingissa, missä nähdäänkin usein näyttäviä koko joukkueen suorittamia akrobatiaosuuksia. Kisa-alustana toimii joustava kanveesi, jolla akrobatian harjoittelu ja toteutus on huomattavasti helpompaa. ICU:n säännösten mukainen kilpailualusta on turvamatto ilman jousitusta, mihin suurin osa pohjoismaalaisista ovatkin tottuneet.

Kisaohjelman rakenne on todella erilainen. Ohjelmassa on esimerkiksi tanssia ja koreografiaa paljon enemmän.” All Star cheerleadingissa arvosteltavia osa-alueita ovat myöskin hypyt, jotka ovat viime vuosina poistuneet kokonaan ICU:n pistekaaviosta.
 
”Fiilis kisoissa oli erilainen. Joukkueita kannustettiin enemmän, ja läheiset pääsivät kannustamaan maton reunalle. Kisoissa ei myöskään ollut korutarkastusta. Joka kisoissa kolme parasta joukkuetta saivat mitalit”.
 
”Treeniasu erosi myös pohjoismaalaisesta tyylisuuntauksesta. Usein treenattiin pelkillä alusshortseilla ja urheilutopeilla, mikä on yleensä aika päinvastaista mihin olemme pohjoismaissa tottuneet. Jokaisen tuli ostaa kisapuku itselleen joka vuosi, eli ne eivät olleet seurojen omaisuutta.”
 

 
Joukkuehenkeen panostetaan yhtä lailla Amerikassa kuin Suomessa. Sisarukset ovat muun muassa tottuneet kisasuorituksen jälkeisiin juhlaillallisiin joukkueidensa kanssa. Treenimäärät ovat pysyneet samoina, ja päiväleirejä järjestetään molemmissa. Myös itse vaadittavat taidot ovat olleet pitkälti samoja, ja oikeastaan myös lähes kaikki otteet stunteissa. 
 
Siirtyessään takaisin Suomeen sisarukset eivät kohdanneet sen suurempia haasteita. ”Tietysti pieniä eroja oli esimerkiksi akrossa, kun joutui siirtymään kanveesista tavalliselle matolle. Haastavaa oli myös, kun oli tottunut englanninkielisiin nimityksiin. Emme välttämättä heti ymmärtäneet suomeksi mistä taidosta oli kyse. Ohjelman rakenne oli myös erilainen, mikä tuntui aluksi oudolta.”
 
Carissan mielestä parasta All Star cheerleadingissa oli fiilis kisoissa. ”Se fiilis oli vaan niin erilaista. Pidin myös siitä, että sai olla kahdessa seura joukkueessa samaan aikaan, koska sai kokea kaiken tuplasti.”
 
Lumiasta parasta oli kaverit ja joukkuehenki. ”Tykkäsin myös erilaisista teematreeneistä ja muista erikoistreeneistä.”

Siskokset nostavat esiin esiintymiskulttuurin. Jenkit ja erityisesti All Star cheerleaderit ovat tunnettuja näyttävästä esiintymisestä. Ilmeet ja kehonkieli ovat itsevarmoja ja luovia. Myös kisalook on usein dramaattisempi. 
 
” Lisäksi olisi myös kiva, jos kaikki joukkueet kannustaisivat enemmän toisiaan. Ehkä myös kanveesiin vaihtaminen lisäisi akron määrää ohjelmissa.”