Muutto Suomeen cheerleadingin perässä - Osa 2
Jatkamme tarinaa cheerleading-urheilijoiden kanssa, jotka ovat muuttaneet Suomeen toteuttamaan unelmiaan lajin parissa. Simon Skou eteni käsipallosta ja voimanostosta cheerleading-supertähdeksi, joka tunnetaan kansainvälisesti ilmiömäisistä paristuntti taidoistaan. Cheerleading on johdattanut miehen Tanskasta Suomeen.
Kuinka kaikki alkoi
Simon, joka on harrastanut cheeriä nyt 9 vuotta, aloitti lajin Vikings seurassa Tanskassa. Joukkue harjoitteli tuolloin hänen lukiossaan. Käsipallo ura päättyi loukkaantumiseen, ja voimanostoa harrastanut Simon kaipasi joukkuetta ympärilleen. Cheer täytti puuttuvan palan, eikä paluuta sittemmin ole ollut. Simon on ollut Tanskan maajoukkueessa kaksi vuotta ja myös Rocketsin seurajoukkuetta ennen kuin korona alkoi. Mieheltä löytyy myös 5 vuoden valmennuskokemus Tanskasta useilta eri ikätasoilta. Muutettuaan Suomeen hän liittyi seurajoukkue FTC Gorillaziin sekä Suomen maajoukkueeseen. Simon mainitsee lempi asiakseen cheerleadingissä paristunt tekniikan, perusteiden harjoittelun sekä urheilijan aseneen ja mielen kehittämisen.
.jpg)
Kysymyksiä ja vastauksia
Mikä toi sinut Suomeen?
Tulin Suomeen kumppanini kanssa ja myös toiveena nostaa cheerleading-urani uudelle tasolle, sillä Suomella on Euroopassa todella vahva maine cheerleadingissä. Työelämäni on joutunut sopeutumaan eri tilanteisiin, ja olen sittemmin löytänyt uran saksalaisen yrityksen myyntitehtävistä, jonka avulla voin jatkaa urheilua.
Mikä Suomessa on ollut erilaista cheerleading-kulttuurissa?
Täällä on ehdottomasti enemmän itseohjautuvuutta. Joukkueen treenien ulkopuolinen harjoittelu on hyvin yleistä ja on normaalia harjoitella vähintään tunti ennen treenejä uusien taitojen kehittämiseksi tai hioa ohjelman taitoja. Urheilijat jakavat paljon vinkkejä, ja urheilijoiden välinen sisäinen palautejärjestelmä on täällä todella upea. Tuomaksen kaltaisten lahjakkaiden nostajien neuvot ovat auttaneet minua kehittymään.
Tulin Suomeen kumppanini kanssa ja myös toiveena nostaa cheerleading-urani uudelle tasolle, sillä Suomella on Euroopassa todella vahva maine cheerleadingissä. Työelämäni on joutunut sopeutumaan eri tilanteisiin, ja olen sittemmin löytänyt uran saksalaisen yrityksen myyntitehtävistä, jonka avulla voin jatkaa urheilua.
Mikä Suomessa on ollut erilaista cheerleading-kulttuurissa?
Täällä on ehdottomasti enemmän itseohjautuvuutta. Joukkueen treenien ulkopuolinen harjoittelu on hyvin yleistä ja on normaalia harjoitella vähintään tunti ennen treenejä uusien taitojen kehittämiseksi tai hioa ohjelman taitoja. Urheilijat jakavat paljon vinkkejä, ja urheilijoiden välinen sisäinen palautejärjestelmä on täällä todella upea. Tuomaksen kaltaisten lahjakkaiden nostajien neuvot ovat auttaneet minua kehittymään.
Eroaako harjoitusrakenne jotenkin?
Päivittäinen harjoittelurakenne ei juurikaan poikkea Tanskassa kokemastani, mutta yksi Mijan (valmentaja) vahvuuksista Gorilloiden kanssa on pitkän aikavälin suunnitelman laatiminen eri vaiheilla ja painopisteillä varmistaen, että kisaohjelman kaikki taidot ovat valmiita kisakaudella. Yksittäiset käytännöt eivät eroa niinkään, mutta kokonaiskuvassa ja rakenteessa on eroja.
Minkä asian toivoisit kaikkien oppivan suomalaisilta cheerleadereiltä?
Sisäisen motivaation sekä ahkeran omatoimisen treenaamisen. Sitä ihailen kaikissa urheilijoissa, joiden kanssa olen täällä saanut treenata. Urheilijat käyttävät paljon aikaa treenien ulkopuolella kehittyäkseen
Mitä haluaisit tuoda tanskalaisesta cheerleading-kulttuurista Suomeen?
Sosiaalinen kulttuuri on se, mitä kaipaan eniten Tanskasta; kuten joukkuelaisten tervehtiminen ja halaaminen ennen harjoitusten alkua. Vaihdetaan kuulumiset ja samalla nostetaan joukkuehenkeä. Kaipaan myös sitä hypetystä, jota joukkuekaverit loivat harjoituksissa Tanskassa.
Päivittäinen harjoittelurakenne ei juurikaan poikkea Tanskassa kokemastani, mutta yksi Mijan (valmentaja) vahvuuksista Gorilloiden kanssa on pitkän aikavälin suunnitelman laatiminen eri vaiheilla ja painopisteillä varmistaen, että kisaohjelman kaikki taidot ovat valmiita kisakaudella. Yksittäiset käytännöt eivät eroa niinkään, mutta kokonaiskuvassa ja rakenteessa on eroja.
Minkä asian toivoisit kaikkien oppivan suomalaisilta cheerleadereiltä?
Sisäisen motivaation sekä ahkeran omatoimisen treenaamisen. Sitä ihailen kaikissa urheilijoissa, joiden kanssa olen täällä saanut treenata. Urheilijat käyttävät paljon aikaa treenien ulkopuolella kehittyäkseen
Mitä haluaisit tuoda tanskalaisesta cheerleading-kulttuurista Suomeen?
Sosiaalinen kulttuuri on se, mitä kaipaan eniten Tanskasta; kuten joukkuelaisten tervehtiminen ja halaaminen ennen harjoitusten alkua. Vaihdetaan kuulumiset ja samalla nostetaan joukkuehenkeä. Kaipaan myös sitä hypetystä, jota joukkuekaverit loivat harjoituksissa Tanskassa.
.jpg)
Terveiset
"Olen aina iloinen saadessani jutella cheeristä, elämästä tai mistä tahansa siltä väliltä. Älä epäröi tervehtiä, vaikka saatankin näyttää pelottavalta :P!"